tiistai 17. maaliskuuta 2015

KOIRAN ALLERGIA

 
© Sari Kivilähde


Allergioiden syitä pohditaan yleisesti etenkin genetiikan näkökulmasta, etsien selitysta periytyvyydestä. Ongelmien ilmaantuessa haetaan vanhemmista ja sukulaisista samankaltaista, allergiaan viittaavaa oireilua. Toisinaan tämä yhteys onkin nähtävissä, mutta useimmiten ei.

Allergioiden periytyvyyttä ei ole voitu selkeästi osoittaa, vaikkakin joissain roduissa tai joidenkin roturyhmien sisällä voidaan nähdä allergioita muita enemmän.
Perinnölliseen taustaan viittaavissa, voimakkaasti oireilevissa atopiatapauksissa (atooppinen ihotulehdus) on tyypillistä, että oireet alkavat jo hyvin nuorella pennulla. Ensimmäiset oireet saattavat puhjeta jo 3-4 kuukauden iässä, kuitenkin pääsääntöisesti viimeistään alle vuoden iässä.
Näissä tapauksissa on tavanomaista, että hoidettava vastaa lääkehoitoon, esim. kortisonipohjaiseen, vain tilapäisesti, tai ei lainkaan.

Koiralla esiintyy merkittävässä määrin yliherkistymistä tietyille ravinnon ainesosille, kuten kuivamuonan sisältämät kemikaalit. Koska koiran elimistö sietää näitä elimistöä ärsyttäviä aineita useimmiten melko pitkään, jopa vuosia, ennen kuin oireita ilmaantuu, voi toisinaan olla vaikea osata yhdistää koiran oireita ja niiden lähdettä.

Oireiden, kuten iho-oireiden ja jatkuvien tulehdusten syyksi haetaan usein ensimmäiseksi ns. yleisesti allergisoivaksi tiedettyjen raaka-aineiden ravinnosta saantia (esim. vehnä, riisi).
Pyrittäessä eliminoimaan oletettu allergian aiheuttaja, vaihdetaan tavallisesti kuivamuona toiseen, jossa oletettua allergeenia, ruoka-ainetta ei esiinny. Toisinaan tämä tuottaakin hetkellistä helpotusta. Ei kuitenkaan välttämättä siksi, että oletettu ruoka-aine jää pois, vaan koska eri ruokien kemiallinen koostumus (mm. säilöntäaineiden määrä ja laatu) vaihtelee tuotekohtaisesti. Tästä johtuen koiran elimistö kykenee jälleen jonkin aikaa ”sulattelemaan” uutta tilannetta, kunnes oireet yleensä palaavat. Näissä tapauksissa kyse ei ole aidosta allergisesta rektiosta, mikä sellaisenaan onkin koirilla harvinaista.

Koirilla allergistyyppisesti oirehtivien tilojen taustalla on useimmiten intoleranssi, heikentynyt sietokyky, vaikkapa juuri säilöntä- tai muille ravinnon sisältämille kemikaaleille. Tämä voidaan nähdä esim. ruoka-aineallergiatestien kautta, jossa useimman oirehtivan koiran tuloksissa näkyy enintään raja-arvoja tai hyvin lieviä reaktioita yksittäisille ruoka-aineille.

Intoleranssioireita tavataan yhtälailla tuoreravintoa saavien koirien kohdalla. Raakaravinnon yleistyttyä on nähtävissä ilmiö, jossa voimakkaitakin yleisiä allergisoivia kasviksia tarjotaan koirille raakana, soseutettuna. Soseuttaminen ei kuitenkaan poista kasviksista niiden allergisoivia ominaisuuksia tai kuitupitoisuutta, mikä saattaa kesykoiran kehittyneelle ja mukautuneelle, alkujaan puhtaasti lihansyöjän ruoansulatusjärjestelmälle olla liian haasteellista.

Vastaanotoilla nähdään myös erilaisia raakojen kasvisten ja vihannesten säännöllisestä käytöstä aiheutuvia toiminnallisia kehon toimintahäiriöitä, kuten erilaiset mahan ja suoliston katarrioireet, sekä merkittävät ilmavaivat ja toistuva ripulointi.

Koiran immuniteetin kehittyminen alkaa sikiöasteella tapahtuvasta limakalvo-rakenteiden kehittymisestä ja jatkuu syntymän jälkeen, ollen riippuvainen ensiravinnosta, eli emon ternimaidosta, colostrumista, sekä pennun tulevien viikkojen kehittymisessä tapahtuvista muutoksista . Tänä ajanjaksona pennulle kehittyy kyky käsitellä ruoka-aineita (ja myös allergeeneja) ruoansulatuskanavassaan. 

Allergioiden ja immuniteetin kehittymisen kannalta emän ravinnon laadulla jo
tiineysaikana, mahdollisesti jo jonkin aikaa ennen sitä, sekä myös imetyksen aikana
on korvaamaton merkitys kehittyville sikiöille ja imeväisikäisille pennuille. Myös
vieroituksen ajankohta, sekä sen aikainen ruokinta vaikuttavat oleellisesti pennun
tulevaisuuteen ja immuniteetin rakentumiseen.

Koulutettu koiran diplomiravitsemusneuvoja on ammattilainen, joka voi toimia koirankasvattajan merkittävänä tukihenkilönä suunniteltaessa ja toteutettaessa tiineyden- ja imetysajan ruokintaa. Ravitsemusneuvoja huomioi työskennellessään emän geneetisen taustan, koiran kasvattajan tavoitteen tukemisen ja mahdollisen heikon immuunivasteeen vahvistamisen edellyttämät tukikeinot riski-pennuilla, sekä käytettävissä olevat keinot suoliston kehityksen turvaamisen erityistilanteissa.
Näin saatetaan hyvinkin jopa ennaltaehkäistä osan ”allergioista” kehittyminen.
Koiran allergisuus voi esiintyä monin tavoin, perussyy on kuitenkin aina sama;
elimistön huonosti kehittynyt immuunijärjestelmä reagoi luonnottomalla tavalla
luonnollisiin asioihin, kuten ravintoon.

Jo allergisesti oireilevan ja tulehduskierteiden kanssa kamppailevan koiranomistajan kannattaa ottaa yhteyttä koiran diplomiravitsemusneuvojaan. Myös jotkut eläinlääkärit tekevät suoraa yhteistyötä koiran ravitsemusneuvojien kanssa, joten joissain tapauksissa myös koiraa hoitava eläinlääkäri saattaa pystyä ohjaamaan koiranomistajaa tässä, mikäli lääkehoidoin ei päästä pysyviin tuloksiin toistuvasti oireilevan koiran kanssa.