torstai 23. marraskuuta 2017

ELÄINTEN ANTIBIOOTTIRESISTENSSI

Teksti: NTM, ELH, Eläinten terveysalan kouluttaja Sari Kivilähde

ELÄINTEN ANTIBIOOTTIRESISTENSSI – MITEN VÄLTTYÄ ?

Muutama päivä sitten, 18. marraskuuta, vietettiin jälleen kerran vuosittaista, suomalaisittain ilmaistuna ”Euroopan antibioottipäivää” (European Antibiotic Awareness Day). Tämän päivän tavoitteena on muistuttaa antibioottien tarkoituksenmukaisesta ja vastuullisesta käytöstä. Kampanjoinnin teemana on ennaltaehkäistä antibioottiresistenssiä ja säilyttää antibioottien teho mahdollisimman toimivana.

Mitä on antibioottiresistenssi ? 

Antibioottiresistenssi tarkoittaa bakteerien itsenäistä kykyä torjua jonkin tietyn, tai useamman antibiootin vaikutusta. Eläimet eivät varsinaisesti tule fysiologisesti vastustuskykyiseksi antibiooteille, vaan vastustuskyvyn antibiooteille muodostavat elimistöön kulkeutuvat ja siellä lisääntyvät taudinaiheuttajabakteerit.
Toisin sanoen, antibiootille resistenssin muodostanut bakteeri pystyy kasvamaan ja lisääntymään myös antibiootista huolimatta, eli lääkityksenkin aikana.

Eniten viimeaikoina huomiota ovat saaneet eläimillä enenevässä määrin tavatut, antibiooteille resistentit ”sairaalabakteerit”. Nämä ovatkin todellisen huolen aihe, koska niistä käytännössä kaikki ovat zoonoottisia, eli mahdollisia eläimestä ihmiseen tarttuvia ja antibioottihoitoon vastaamattomia taudinaiheuttajia.

Sairaalabakteereilla, eli toisin ilmaistuna moniresistenteillä bakteereilla tarkoitetaan yleisesti ottaen antibiooteille erittäin vastustuskykyisiä bakteereita. Näistä bakteereista tunnetuimpia ovat MRSA, MRSP sekä ESBL. Näitä bakteereita tavataan enenevässä määrin myös lemmikkieläimillä mm. iho- ja virtsatietulehdusten yhteydessä.

Tietynlainen ”hankittu” antibioottiresistenssi syntyy, kun bakteerin omassa perimässä tapahtuu muutoksia, jotka lisäävät bakteerien vastustuskykyä antibiooteille. Toistuvat, etenkin epäspesifiset antibioottilääkitykset saattavat osaltaan altistaa hankitun antibioottiresistenssin synnylle.
 

Onko antibioottilääkitys aina paras hoito ?  

Antibiootit ovat lääkeyhdisteitä, jotka tappavat mikrobeja, tai hidastavat niiden kasvua. Sairautta aiheuttava bakteeri voi kuitenkin olla lähtökohtaisesti vastustuskykyinen (resistentti) antibiootille, tai resistenssi voi kehittyä usein toistuvien, ei-spesifisten antibioottilääkitysten seurauksena.

Monet eläimellä oireita aiheuttavista tilanteista eivät välttämättä ole mikrobien aiheuttamia ilmiöitä, jolloin antibioottilääkitys ei tehoa, eikä luonnollisestikaan ole tarpeen, vaan saattaa jopa olla haitallinen.

Valtaosa ei-mikrobien aiheuttamista ongelmista voidaan ja tulisikin hoitaa ilman antibiootteja. Esimerkkinä tästä; monet iho- ja suolisto-ongelmaiset koirat saadaan oireettomiksi pelkästään ruokavalion järkeistämisellä, sekä mahdollisten (yleistenkin) ravintoainepuutosten korjaamisella täsmällisellä, oikeaoppisella ravintolisien käytöllä. Tämän tulee luonnollisesti tapahtua tehokkaasti ja turvallisesti koiran ravitsemusta ja sairauden oireita ja taustoja laajemmin tuntevan ammattilaisen opastuksessa. Suomessa tällaisia laajan tietotaustan omaavia ammattilaisia ovat mm. koulutetut Koiran ravitsemusneuvojat (KRN). Lisätietoa: https://www.seto.fi/5

Antibiootteja tarvitaan kiistatta. Toisinaan niiden käyttö pelastaa hengen. Nyt yhä useammin kuitenkin eläinlääkinnässäkin haetaan erilaista lähestymistapaa bakteerien kanssa selviytymiseen.  

Etenkin nykyinen lemmikkieläinten ja ihmisen hyvin tiivis yhteiselo luo uusia riskejä ja onneksi myös uutta, jämäkkää ja aiheellista pohdintaa zoonoottisten, eli ihmisen ja eläimen välillä tapahtuvien tartuntojen ja resistenssien kehittymisen välisestä yhteydestä.  

Bakteerirealiteettia

Erilaiset patogeenibakteerit, joista osa on enemmän ja osa vähemmän haitallisia, ovat osa nykyistä elinympäristöämme.

Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen osaston asiantuntijat toteavat tuoreessa dokumentissaan, että esimerkiksi n. 5% suomalaisista koirista kantaa suolistobakteereja, jotka ovat vastustuskykyisiä penisilliini- ja kefalosporiini-ryhmän lääkeaineille.

Nämä ns. ESBL-bakteerit ovat usein resistenttejä myös muille antibiooteille.
ESBL-bakteereja ovat esim. Escherichia coli ja Klebsiella pneumoniae. ESBL-ominaisuus tekee bakteerin vastustuskykyiseksi hoidossa käytetyille antibiooteille, koska ne itsessään tuottavat antibiootteja pilkkovia entsyymejä (extended spectrum beta-lactamases, ESBL).
Monet eläimet (kuten ihmisetkin) voivat kantaa antibiooteille vastustuskykyistä bakteeria ilman näkyviä oireita, esimerkiksi iholla, tai suolistossa.

Bakteeri ei aina siis aiheuta oireita, mutta kun elimistön vastustuskyky syystä, tai toisesta pettää, voi bakteerin lisääntyminen johtaakin massiiviseen, äkilliseen, rajuunkin infektioon. Tällöin kohdataan vakavia, akuutteja ongelmia, koska resistentin bakteerin häätäminen elimistöstä on hyvin hankalaa.
Erityisen hankalaksi ongelma muodostuu, kun resistentti bakteeri lisääntyy elimistön pinnan sisäpuolella, esimerkiksi suolistossa.
Resistenttiä bakteeria kantavat eläimet voivat levittää bakteeria edelleen eteenpäin.


Etenkin koirien ruokintakulttuurin uudehko muotisuuntaus, eli raakaruokinta, on tuonut uusia haasteita eläinlääkintään haitallisten ja zoonoottisten (eli eläimestä ihmiseen tarttuvien) bakteerien lisääntymisen myötä.
Raa’assa lihassa voi esiintyä mm. Salmonellaa (joka on erittäin infektiivinen, tartuntakykyinen kaikkien eri eläinlajien välillä, ihminen mukaanlukien), Listeriaa ja E. Colia. Suomalaisessa tutkimuksessa lemmikkien raakaravinnosta tavattiin myös Campylobakteereita patologisessa määrin. Kaikki edellä mainituista bakteerilajeista ovat zoonoottisia.

Bakteereja on – mutta missä vaiheessa niistä tulee vakava terveysongelma eläimelle, tai niiden seurassa eläville ihmisille?

Resistenttien bakteerien esiintyvyys Suomessa

Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen yksikön asiantuntijat ovat hiljakkoin tutkimuksessa todenneet, että moniresistentit bakteerit ovat esim. tuontikoirilla huolestuttavan yleisiä.


Mikrobilääkkeille vastustuskykyisiä suolistoperäisiä bakteereita on tänä vuonna (2017) löydetty koirien seulontanäytteistä neljä kertaa useammin, kuin viime vuonna. Osa näistä bakteereista voi tarttua myös ihmiseen. Helsingin yliopiston asiantuntijat kehottavat ulkomailta koiratarhoilta eläimiä tuovia järjestöjä ottamaan toiminnassaan huomioon resistenttien bakteerien leviämisriskin.


Lue koko artikkeli:
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveys/moniresistentit-bakteerit-ovat-tuontikoirilla-huolestuttavan-yleisia


Resistenssin ennaltaehkäisy

Resistenssin kehittymisen estämiseksi antibioottihoito ja sen tarpeellisuus tulisi harkita tarkasti jokaista eläinpotilasta tutkittaessa ja oireiden syytä selvitettäessä.Eviran mukaan:
  • Eläinlääkärin tulisi tehdä lääkityspäätös vasta, kun potilas on tutkittu ja laboratoriakokein varmistettu antibioottihoidon tarpeellisuus
  • Kissojen ja koirien iho- ja pehmytkudosinfektioissa, sekä virtsatietulehduksissa lisääntyneen resistenssin vuoksi näytteenotto ensimmäisellä kerralla on erittäin suositeltavaa.
  • Eläinlääkäri valitsee sopivimman antibiootin, antotavan ja annostuksen. Toistuvissa tapauksissa taustasyy on selvitettävä.
  • Usein antibiootti ei yksin auta, vaan lisäksi tarvitaan tukihoitoja, kuten tulehtuneen alueen puhdistus, tai suojaaminen esimerkiksi nuolemiselta. Ne ovat aivan yhtä tärkeitä eläimen paranemiselle kuin antibiootti.
  • Toistuvissa iho- ja korvatulehduksissa tulehdusta ylläpitävän syyn selvittäminen ja sen hoito ovat avainasemassa infektioiden paranemisessa.

Resistentit bakteerit eivät yleisesti aiheuta sen vakavampia sairauksia, kuin muutkaan yleisemmät bakteerit. Ongelmana onkin oireista kokonaan toipuminen. Myös terve eläin voi kantaa resistenttejä bakteereita. Resistentit bakteerit, tai niiden resistenssitekijät voivat siirtyä eläinten ja ihmisten välillä.


Laajakirjoisten mikrobilääkkeiden ja lääkeaineyhdistelmien käyttöä on pääsääntöisesti vältettävä. Jos antibiootteja joudutaan käyttämään, tulisi valita mahdollisuuksien mukaan ensisijaisesti paikallishoitovalmisteita, jolloin antibiootti saadaan kohdistettua juuri tarvittavaan kudokseen. Useissa infektioissa tämä ei ole mahdollista, jolloin joudutaan käyttämään suun kautta annosteltavia antibiootteja


Antibiootti tulee kohdistaa mahdollisimman tarkasti infektion aiheuttamaan bakteeriin ja käyttää antibioottia, joka tappaa mahdollisimman vähäisessä määrin muita bakteereita (käytetään niin sanottuja kapeakirjoisia lääkkeitä). Tässä tärkeänä apuna toimivat täsmentävät laboratoriotutkimukset.


Antibioottikuuria ei koskaan tule lopettaa kesken ilman lääkärin konsultointia, sillä huonosti hoidettu infektio lisää resistenssin kehittymistä merkittävästi. Keskenjääneen kuurin jälkeen eloonjääneet bakteerit voivat elpyä ja vaatia taas uuden kuurin, eli lisätä antibioottien käyttöä. Osalla selviytyneistä bakteereista on lisäksi tällöin mahdollisesti kehittynyt resistenssiä jo käytettyä antibioottia kohtaan.


Eläimen omaa immunniteetia kohottava tukihoito

Eläimen yksilöllinen kyky vastustaa infektioita on usein jo tiineyden aikana sikiön emältään saamien hyvien, tai huonojen rakennusaineiden tuotosta.
Infektioilta suojaavan mikrobiomin kehitys alkaa jo kohdussa ja jatkuu välittömästi syntymän jälkeen, muokkautuen nopealla tahdilla erilaisten ympäristötekijöiden vaikutuksesta.

Suurin osa esim. synnynnäisestä infektioherkkyydestä voitaisiin kokonaan välttää emon oikeanlaisen ruokinnan ja sikiönkehityksen edellyttämien suojaravinteiden riittävällä turvaamisella. Heikkoa, infektioihin altistavan ”perimän” vaikutusta voidaan myöskin merkittävästi vaimentaa ja oireiden puhkeamista jopa estää, mistä on jo suppeampaa eläinlääketieteellistä tutkimusnäyttöäkin.

Tulehdus syntyy solukalvoon, ja sen edetessä ympäröivään, laajempaan soluryhmään kohdistuvasta, tulehdusreaktion synnyttämästä hapetusstressistä, mikä estää solun normaalia aineenvaihduntaa ja ravinteiden saantia, sekä johtaa ennen pitkää solu- ja kudostuhoon.
Tätä reaktiota voidaan tehokkaasti rajoittaa mm. tarkkaan valikoidulla antioksidanttihoidolla, mikä käytännössä tarkoittaa oikein valittujen ravintolisien terapeuttista täsmäkäyttöä. Kulloisenkin kudosvaurion ja siitä aiheutuvan tulehdusreaktion taustalla on iso joukko erilaisia taustasyitä, joiden huomioinnin ja hoidon tehokkaassa toteutuksessa voidaan käyttää apuna esim. koulutetun Koiran ravitsemusneuvojan (KRN) palveluita.

Hyvä linkki käsiteltyyn aiheeseen: http://elainystavasilaakari.fi/2017/11/antibioottiresistenssi/




perjantai 6. lokakuuta 2017

Koiran ravitsemusneuvonta - villi viidakko


Teksti:
ELH, NTM Sari Kivilähde, Koiran diplomiravitsemusneuvoja-kouluttaja (Suomen Eläinterveydenhuolto-opisto)


Kuka on pätevä neuvonantaja koiran ruokinnassa? Miksi?


Tällä hetkellä elämme vähintäinkin ilmaistuna "villejä aikoja" koiran ravitsemukseen liittyvissä kysymyksissä.

Uusia asiantuntijoita ja heitä kouluttavia tahoja tuntuu nyt syntyvän, kuin ns. sieniä sateella ja jälleen kerran yksittäinen koiranomistaja, tai jopa asian ytimeen hamuava ja alasta ammattia haluava, on kaikesta ristiriitaisesta, netissä vilisevästä informaatiosta aivan pyörällään. Eikä ihme.

Taas ja yhä edelleenkin joitain painavia seikkoja kunkin vapaasti tarkasteltaviksi;

- Mikä on meidän rotu- ja jalostuskirjoltaan moninaisen, domestikoituneen (ihmisen elinpiiriin liittyminen n. 15 000 vuotta sitten) kesykoiramme yksilöeroava tapa tänä päivänä käyttää ja hyödyntää eri ravintolähteitä? Mitkä tekijät siinä tulee huomata ja tiedostaa?
Asiasta löytyy riittävästi laajaa, dokumentoitua tutkimus- ja havaintotietoa. Tietoa tukevat, nykyhetkeen suhteutetut lainalaisuudet on voitu kiistatta osoittaa myös laajan, pitkäkestoisen, käytännön klinikkatyöskentelyn ja sieltä saadun hoitovasteen, tai muun palautteen perusteella.

- Pelkästään tieteeseen, tai erilaisiin mittaus-, tai laskentamenetelmiin pohjautuva lähestymistapa ei käytännössä toimi elävän organismin, kuten koiran hoidon perusteena.
Kaikki tieteelliset mallit, taulukot, arvot ja mittausmenetelmät on luotu tutkijan/ tutkijoiden henkilökohtaiseen näkemykseen, tai silloiseen arvoon/ arvioon pohjautuen. Tietty arvo on  tavallisesti jokin arvioitu keskiarvo, ikään kuin kompromissiarvo.
Näitä arvioituja arvoja ja suosituksia jne. muutetaan realistisemmiksi kaiken aikaa, kun ajantasaistettu näyttö ja etenkin käytännön kokemus asioista, tuo viimekäden vahvistusta ja uutta tietoa aiempien olettamusten tilalle.

- Mikä koiran ruokinnassa on muuttunut? Pitkälti sama, kuin ihmistenkin ravitsemuksen osalta. Ympäristön muutoksista aiheutuva negatiivinen kuormitus terveille soluille lisääntyy edelleen. Erilaiset sairaudet ja rappeumat ovat seurausta solujen ylikuormituksesta ja mutaatiosta.
Ravinnon raaka-aineiden ravitsemuksellinen laatu on olennaisesti heikentynyt ja kehitys jatkuu samaan suuntaan. Ravintotarpeita tyydyttämään käytetään yhä enemmän muokattuja ja teollisesti prosessoituja tuotteita.

Kaunis ajatus, että vaihtelevasta ravinnosta itsessään saataisiin kaikki tarvittavat (riittävät), elimistömme terveenä säilymiseen edellytettävät ravintotekijät, ei valitettavasti ole enää tätä päivää. Niin koirat, kuin ihmisetkin alkavat oireilla ja sairastaa yhä varhaisemmalla iällä.
Niiden onnekkaiden, joilla hyvä geneettinen tausta, sekä optimaalinen ravintotekijöiden saanti varhaiskehityksen vaiheessa ovat suoneet ihanteellisesti toimivan immuunipuolustuksen, nähdään kestävän ulkoisia ärsykkeitä ja vaihtelevia (ravitsemus-)vajeita kuitenkin muita paremmin.

- Voiko koira kunnolla tarkasteltuna hyvin ja oireettomana? Onko koiran omistajalla kriittisesti tutkien riittävä tietämys arvioida koiransa toiminnallista terveyttä?
Koira poikkeaa monista muista eläinlajeista (esim. kissa, hevonen) siinä, että sen elimistö sallii sopeutuvaisuutensa vuoksi paljon pidempään ravitsemuksellisia haittoja, vaikkapa puutosta, ilman, että haitta synnyttää dramaattisesti näkyviä oireita.
Oireita, kuten jatkuva karvanlähtö, hilseily, ylimääräiset eritykset kehon aukoista, huono massankehitys, toistuva ripulointi/ ummetus/ oksentelu, saatetaan pitää yksilön ominaisuuksina, tai "rotuvikana".
Toistuvasti oireilevan koiran omistaja saattaa luottavaisesti uskoa ruokkivansa koiraa optimaalisella tavalla, etenkin, mikäli käytössä oleva ruokintamalli on laajasti käytetty ja siten ikään kuin hyväksytty ratkaisu.

Millä perusteilla koiran ruokintaan ratkaisuja esittävä asiantuntija pyrkii tuomaan osaamistaan esiin?
a) Hän on ollut pitkään kiinnostunut aiheesta ja ottanut asioista selvää esim. netin välityksellä. On ruokkinut omia koiriaan tietyn mallin mukaisesti ja kokenut sen toimivaksi. Antanut jo jonkin aikaa neuvoja myös muille, esim. keskustelupalstoilla.
b) Hän on osallistunut koiran ruokintaa koskeville luennoille, tai koulutukseen, jossa asiaan perehtyneen tuntuiset henkilöt ovat tuoneet julki ajatuksiaan.
c) Hän vetoaa korkeamman ammatillisen koulutuksen (esim. yliopistotaso) tuomaan taustaan, vaikka ei se olisikaan suoraan liitettävissä alaan, tai olemassa olevaan tietoon, tai osaamiseen käytännössä. Ns. tieteellistä uskottavuutta lisätäkseen, henkilö saattaa tarjota erilaisia ruokintataulukko- tai muita laskelmia jne.
d) Henkilö on perehtynyt asiaan sekä laajamittaisen koulutuksen, että konkreettisen, runsaasti aitoja hoitotapauksia sisältävän klinikkatyöskentelyn avulla. Tällöin asiantuntija ei useinkaan "tuputa" saman tietyn kaavan tietoa, koska kokemuksen kautta tietää, ettei sama malli päde kaikille. 

Koiran ruokinta, etenkin oireilevan, tai sairaan koiran ravitsemus ei ole, tai saisi olla mielipiteeseen perustuvaa kokeilua.
Koiraa tulee ruokkia ainoastaan turvalliseksi ja tehokkaaksi käytännössä todennetuin menetelmin, jotka pohjaavat laajaan ja ajanmukaiseen tietämykseen
koiran ravitsemustarpeista. Tietoa sovelletaan vastaamalla täsmällisesti yksilö- ja rotukohtaisiin tarpeisiin.

Miten oirehtivaa koiraa hoidetaan ravitsemuksellisesti oikein?Jokainen koira on mm. geneettisten ominaisuuksiensa ja lähtötilanteensa pohjalta aina yksittäistapaus. Jokin tietty ruokinta(ajatus)malli, ei taatusti toimi yksiselitteisesti kaikilla yksilöillä.

Koiran ravitsemustarpeisiin vastaaminen edellyttää laajaa, faktoihin pohjaavaa tiedollista käsitystä koiran elimistön toiminnasta ja mahdollisista häiriöistä siinä. Tämä mahdollistaa yksilöllisten ja turvallisesti noudatettavien dieettien toteutumisen tarkkaa seurantaa ja tarvittavaa asioihin reagointia noudattaen.
Tätä työtä tehdään asianmukaisesti mahdollisten koiran terveydentilan seurannasta vastaavien muiden yhteistyötahojen kanssa (esim. sairaan koiran oma eläinlääkäri).

Saako käytännön ruokintaneuvoja nettikeskusteluista?Tällä hetkellä sekä eläinlääkäreiden, että koulutettujen koiran ravitsemusneuvojien vastaanotoilla törmätään toistuvasti vakaviin terveydellisiin ongelmiin, joihin koiranomistaja, pahimmillaan pentukoiran omistajakin on ajautunut, keskustelupalstojen ja vastaavien nettifoorumien asiantuntijoiden ohjeita noudattamalla.
Tämä on yleensä mahdollistunut ja toteutunut ilman henkilökohtaista, välttämätöntä, koiran asianmukaista tutkimista paikanpäällä.
Koiran lähtötilanteen tutkimista, jossa kartoitetaan konkreettisten yksilöominaisuuksien,  massavuuskunnon, sen hetkisten ravitsemustilaan vaikuttavien rasitteiden jne. kokonaisuus, ei rehellisesti ottaen voida korvata lomakkeiden täyttämisen, tai valokuvien postaamisen avulla.

Varmasti monet "nettiasiantuntijat" uskovat aidosti tarjoavansa palveluksen ravitsemusongelmista kärsivän koiran omistajille. Todellisuudessa kuitenkin meitä kaikkia, myös yksityishenkilöitä, säätelevät samat lait ja asetukset. Eläimen etu tulee aina olla tiedostettuna myös lainopilliselta kannalta. Eläimen kärsimyksen pitkittäminen, tai asianmukaisesta ja toimivasta hoidosta viivästyttäminen on Suomessa lakiasetuksen mukaan rikos, josta voi joutua vastaamaan tuomioistuimessa.

Eksyksissä oman koiran ruokinnan kanssa?Mikäli haluaa mahdollisimman laajan ja ei vain mielipiteisiin, tai trendeihin pohjautuvan arvion oman koiransa ruokavaliosta niin terveen, kuin oireilevankin ollessa kyseessä, on yksi erittäin suositeltava vaihtoehto ottaa yhteyttä rekisteröityyn Koiran ravitsemusneuvojaan.
Näitä laaja-alaisia ammattilaisia on koulutettu ympäri Suomen jo vuodesta 2011 alkaen Suomen Eläinterveydenhuolto-opistossa.

Tarkempia ravitsemukseen liittyviä alueita, joissa Koiran ravitsemusneuvoja voi mahdollisesti olla avuksi, löytyy esim. oheisesta linkin koulutuskuvauksesta:
http://seto.tarjoaa.fi/5
 

Koiran ruokinnan soveltuvuuden arviointiOnko koirallasi toistuvasti, tai säännöllisesti esim. seuraavia oireita?  
- ripulointi
- kakominen/ oksentelu/ ravintomassan pulauttelu
- jatkuva veden lipittely (etenkin kylmä vesi, lätäköt, juokseva hana, wc-pönttö)
- mattojen, käsien, huonekalujen maaninen nuoleskelu
- paastopäiviä, ei ruokahalua
- äänekäs suolistokurina
- ummetus, ulostamisen vaikeus, kovat, tiiviit ulosteet, jotka ulostaessa tuottavat kipua
- sulamatonta ravintoainemassaa ulosteessa
- limaulosteita, veriviiruisia ulosteita
- ruoan varastelu esim. roskiksista, jatkuva nälkä, ruohon "laiduntaminen"
- laihtuminen, vaikka syö hyvin
- lihoominen, vaikka ravinnonsaanti kohtuullista
- huono palautuminen suorituksista harrastekoiralla, väsyminen kesken suorituksen
- allergiaan taipuvainen tiine jalostuskoira siitoskäytössä

Edellämainituissa ja monissa muissa koiran ravitsemukseen liittyvissä peruskysymyksissä, voit kysyä lisäneuvoa ja apua esim. rekisteröidyltä Koiran ravitsemusneuvojalta.






perjantai 21. elokuuta 2015

UUSI, LAAJA HEVOSALAN KOULUTUS

 
Teksti: ELN, NTM, Eläinten terveysalan kouluttaja Sari Kivilähde
Hevosala kaikkineen, sekä harrastamisen, että hevoalalle työllistymisen kannalta on Suomessa edelleen tasaisesti kasvava alue.
Yhä useammin kaiken ikäiset ihmiset toivovat voivansa tehdä harrastuksestaan ja elämänmuodostaan itselleen kokopäiväisen, myös toimeentulon tarjoavan vaihtoehdon.

Ongelmana hevosalalle työllistymisessä on perinteisesti ollut tarjolla olevan koulutuksen kapea-alaisuus. Esimerkiksi hevosenhoitajia ja harrasteohjaajia on koulutettu suuria määriä jatkuvasti. Kuitenkin todellisuudessa Suomen olosuhteissa on edelleenkin vain hyvin vähän sellaisia talliyrittäjiä, joiden liiketoiminta on niin laajamittaista ja tuottavaa, että tallinpitäjällä olisi mahdollisuus palkata tallityöntekijä kokoaikaiseen työhön.
Lisäksi alan palkkaus on kustannussyistä yleisesti varsin matala, mikä ei taas houkuttele työntekijää pidempiaikaisiin työsuhteisiin.

Sama pätee yrittäjyyspohjalta tapahtuvaan työllistymiseen. Yrittäjyys hevosalalla on jo sinällään haasteellista, koska vielä toistaiseksi kaikki hevosenomistajat eivät ole tottuneet käyttämään erilaisia palveluita, tai maksamaan niistä kohtuullista korvausta.
Parhaimmin palveluiden kysyntää on opittu käyttämään terveyspalveluiden osalta, mutta tarjonnan rajoittuessa hyvin kapealle sektorille, kuten esim. hevoshieronta, saattaa yrittäjän säännöllinen toimeentulo olla melko haastavaa.

Yrittäjyys lienee kuitenkin tällä hetkellä käytännössä järkevin tapa saada hevosalasta ammatti, joka tarjoaa myös kohtuullisen korvauksen tehdystä työstä.
Realiteettina kuitenkin on, että yrittäjäksi harkitsevalla tulee olla riittävän laaja palveluiden kirjo, jotta asiakaskuntaan saadaan mahdollisimman monipuolinen pohja. Tämä tuo palveluiden kysyntään ja tuottavuuteen säännöllisyyttä. 

Tämän tarpeen pohjalta on lähtenyt kehittymään uusi, monialainen ja ammatilliset perusvalmiudet tarjoava hevosalan koulutuksemme.
Hevosen terveysneuvoja-koulutus toimii laajana peruskoulutuksena tuleville hevosten terveysalan ammattilaisille ja moniosaajille, mutta soveltuu myös lisäkoulutuksena kaikille, jotka jo työskentelevät ammatikseen hevosten terveydenhoidon ja hyvinvoinnin parissa.

Koulutuksen myötä opiskelija saa laaja-alaiset valmiudet toimia täysipäiväisesti hevoslalan konsulttina monilla eri sektoreilla palvellen ihan tavallista hevosenomistajaa, tallinpitäjää, kilpailevan hevosen omistajaa, sairaan tai käytöshäiriöisen hevosen omistajaa, hevosen ostoa harkitsevaa, hevoskasvattajaa jne.
Koulutusta voidaan suositella myös jo alalla toimiville ammattilaisille lisäkoulutuksena, mikäli haluaa parantaa tai päivittää perusosaamistaan ja palveluitaan.

Opinnot toteutetaan monimuoto-opintoina, joihin sisältyy valtaosaltaan itsenäistä etäopiskelua, intensiivistä kontaktiopetusta kolmella lähiopetusjaksolla määrävälein, sekä jo opittujen asioiden pohjalta suoritettavaa käytännön harjoittelua ohjeistettujen etätehtävien muodossa.

Tutustu hakuehtoihin ja tarkempaan koulutusrunkoon nettisivuilla:
www.seto.fi

Laaja hevosen anatomia ja fysiologia kuuluu pohjana koulutussisältöön.
HUOM! Oppilaspaikkoja on vain rajoitetusti.

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Koiran ruokinnan asiantuntijat ?

Teksti: ELH, NTM Sari Kivilähde, Koiran diplomiravitsemusneuvoja-kouluttaja

Koiran ruokinta, mitä ja miten ruokitaan, lienee ollut koiranomistajien toiseksi suosituin puheenaihe, koiran koulutuksen ja kasvatuksen lisäksi.
Käsitykset koiran oikeaoppisesta ruokinnasta ovat vaihdelleet aikojen kuluessa ja uusia ilmiöitä ja kokeiluja syntyy aika ajoin edelleen.

Suurimmaksi osaksi tieteellistä tutkimusta koiran ravintotarpeista on toteutettu teollisia koiranrehuja valmistavien isojen yhtiöiden tutkimuslaboratorioissa siellä vakituisesti asuvilla koirilla. Tieteellinen näyttö vaikkapa ravintoaineen saantisuosituksista tarkoittaa toteutuksen osalta määrätyssä mittakaavassa tapahtuvaa, tietyt samanlaiset peruskriteerit täyttävien vertailuryhmien tulosten pohjalta laadittujen keskiarvojen tarjoamaa viitekehystä jonkin ravintoaineen (esim. vitamiinit) tarvesuosituksesta.  Koska osittain tällaisilla saantisuosituksilla on rehuteollisuudelle taloudellista merkitystä ainoastaan pakollisten perustarpeiden täyttämisen näkökulmasta, vain osasta ravintotekijöistä on saatavilla ja olemassa tällaisia suosituksia. Monet sopivat saantimäärät joudutaan arvioimaan vasta käytännön tasolla, koiraa ja mahdollista oiretta seuraamalla.

Käytännön tasolla koiran ravintotarpeisiin vaikuttavat monet muuntuvat tekijät, jotka standardoiduista laboratorio-oloista kokonaan puuttuvat; kulutus ja energiankäyttö eri käyttötarkoituksissa, ikä, koko, terveys (jonka vaikutuksesta mm. ravinteiden imeytyminen ja hyödynnettävyys), perusravinnon laatu ja mahdollinen siitä koituva sulatusstressi (esim. liikaa kollageenia = rustoja, luuainesta ym.), psyykkinen status (stressi, ylivilkkaus jne.). Lisäksi, kaikki koirat eivät ole 10 kg painavia (näyttelylinjaisia) Beagle-rotuisia uroskoiria, kuten useimmat tutkimusten suorittamisessa käytetyt laboratoriokoirat.

Koiranomistajien kiinnostus koiran ruokinta-asioihin, kuten yleensäkin hyvinvointiin, on viime vuosina lisääntynyt huimasti.
Tietoa on tavallaan helpompi saada, koska netin runsas käyttö on luonut uskomattoman määrän erilaisia keskustelupalstoja, facebook- ym. ryhmiä jne., joissa keskustelu käy vilkkaana.
Tietoa on paljon, tosin hajallaan, samoin ristiriitaista ja virheellistäkin tietoa. Tavallisen koiranomistajan on jo vaikea, ellei mahdoton päätellä, mikä tieto on tieteelliseen, laajaan tutkimukseen tai pitkään käytännön näyttöön pohjautuvaa, mikä taas jonkun jostain poimimaa nippelitietoa, minkä toimivuutta käytännössä ei ole kukaan laajemmin tarkistanut.

Koska koira on domestikoituneista lajeistamme ehkä kaikkein muuntumiskykyisin ja sopeutuvin laji myös ruoansulatuksensa osalta, voidaan koiraa usein ruokkia pitkäänkin sille sopimattomalla tai erilaisia ravintotekijöiden puutoksia sisältävällä ravinnolla, ennen kuin sen elimistö alkaa antaa tästä merkkejä. Se, nähdäänkö ja osataanko nämä merkit sitten tulkita häiriöiden oireiksi, jää usein koiran omistajan omalle vastuulle.
Jos koiralla on jatkuvaa oksentelua, toistuvia suolistohäiriöitä (kuten ripuli, jatkuva ummetus, kalvopäällysteiset ulosteet, suolistokurinaa), jatkuvaa karvanlähtöä, hilseilyä, laihtumista, karvapeitteen/ kynsien tai ihon pigmenttimuutoksia, toistuvaa ruohon, maa-aineksen, betonin jne. syömistä ym. oireita, kannattaa viimeistäänkin kriittisesti tarkastella koiran ruokakupin sisältöä.

Koiran hyvinvoinnin kannalta on tässä tilanteessa järkevintä ottaa yhteyttä koulutettuun koiran ravitsemusneuvonnan ammattilaiseen, sen sijaan, että lähtisi asiaa keskustelupalstojen avulla ja monien kokeilujen kautta arpomaan. Jo oireilevan koiran tukihoidossa ja kuntoon saattamisessa on usein monia osasia, joiden taustojen ja syy-yhteyksien selvittäminen vaatii huomattavan laajaa tietämystä koiran elimistön ja ravintoaineiden reaktioista ja yhteensopivuuksista. Yleispätevyydet eivät päde etenkään oireilevan koiran kohdalla.

Sekä omilla klinikoillamme ravitsemusneuvojina, että kouluttajina oppilaitoksessamme toimivien luennoitsijaeläinlääkäreiden ja muiden alaa seuraavien asiantuntijoiden mukaan ravitsemushäiriöt, sekä virheellisestä ravitsemuksesta johtuvat puutosoireet ovat koirilla selkeästi lisääntyneet viimeaikoina. Osin tämä selittynee monista väärin toteutetuista ravintomalleista, osin myös netin kautta levitettävän kirjavan informaation turvin tehdyistä omista ruokintakokeiluista esim. ravintolisien osalta. Usein omistajalle tulee yllätyksenä, että esim. monet markkinoilla myytävistä (osa ihmisille tarkoitettuja) ravintolisistä ei lainkaan täytä koiran elimistön toiminnalle soveltuvia aineksia tai oikeita keskinäisiä suhteita, tai että ne välillä sisältävät koiralle haitallisia, joskus myrkyllisiäkin sidos-, säilöntä- tai makeutusaineita.

Koiran diplomiravitsemusneuvojat ovat saaneet laajan koulutuspohjan koiran elimistön anatomiasta ja fysiologiasta puhtaasti tieteellisiin faktoihin pohjautuen, mikä toimii tarpeellisena pohjana arvioitaessa erilaisia ravitsemustarpeita, tai laadittaessa sairauden tukihoidossa käytettäviä erityisruokavalioita esim. eläinklinikoilta lähetteellä saapuville asiakkaille.
KRN-koulutusta Suomessa järjestää Suomen Eläinterveydenhuolto-opisto monivuotisella kokemuksella pitkän, omakohtaisen käytännön työuran omaavien kouluttajien toteutettamana.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

HEVOSEN KÄYTTÄYTYMINEN JA KÄSITTELY - PERUSTEET TUTUIKSI

Teksti: © Sari Kivilähde





Hevoset ovat pitkään eläneet ihmisen rinnalla toimien ikään kuin työkaluina monenlaisissa tehtävissä, kuten  varsinaiset työhevoset, joiden tehtävät ovat olleet hyvin laaja-alaiset ja usein tiettyjen jalostettujen hevosrotujen synnyinseudun erityistarpeen muokkaamia.
Nykypäivänä hevonen on enimmäkseen ihmiselle harrastekaveri tai jopa lemmikki, melkein kuin perheenjäsen.

Eläinten luonteen ja käyttöominaisuuksien kehittymiseen on vaikuttanut hyvin paljon domestikaatio ja kaikki sen ympärillä tapahtuneet muutokset. Hevonen kuitenkin, kaikesta jalostustoiminnasta huolimatta, lienee ihmisen elinpiirissä eniten aivan lajin alkuperäisiä luonteenpiirteitä säilyttänyt eläinlaji.

Koska hevonen, enemmän kuin mikään muu ihmisen lähipiirissä elävä eläin, toimii edelleen tiettyjen, alkukantaisten lainalaisuuksien puitteissa sekä sosiaalisen kehityksen eri vaiheissa, että jokapäiväisessä arjessa, tuottaa se meille ihmisille toisinaan haasteita, jopa ongelmia, mikäli emme hahmota, miten hevonen ajattelee ja mihin se perustuu. Varsinaiset reaktiot voivat olla meille ihmisille joskus hankalia jokapäiväisessä yhteistyössä ja vaikkapa hevosen koulutuksessa, mikä usein tuottaa haasteita, koska hevonen esim. protestoi "käyttäytymällä huonosti",  kun se ei tiedä, mitä siltä odotetaan.

Hevosen sosiaalinen kehitys noudattaa melko tarkkaa kaavaa varsaiästä lähtien, joten voimme tukea hevosen ja ihmisen yhteistyötä tiedostamalla ja reagoimalla näihin tärkeisiin kasvuvaiheisiin oikein. Myös jo aikuisen, vanhemmankin hevosen ja ihmisen välistä kommunikaatiota voidaan parantaa, kunhan osaamme viestiä hevoselle ymmärrettävällä tavalla, mikä tekee arjesta miellyttävämpää ja stressittömämpää.

Hevosen psyykkistä kehittymistä, aisteja, arjen käsittelyä helpottavia toimintatapoja ja tavallisia haasteita tarkastelevia sekä toimintamalleja tarjoavia ratkaisuja kannattaa hakea kursseiltamme. 

Laaja-alainen, mutta kuitenkin helppo vaihtoehto tähän aiheeseen syventymiseen  kenelle tahansa hevosharrastajalle on mm. tarjoamamme interaktiivinen päiväkurssi, joka tarjoaa monenlaisille osallistujille vahvempia työkaluja ja toimivia toimintamalleja arkeen.

Katso ja tutustu kurssisisältöön:

www.seto.fi

tai


 

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

PUNKIT, ELI PUUTIAISET KOIRAN KIUSANA

PUNKIT, ELI PUUTIAISET KOIRAN KIUSANA
© SANNA JÖNKKÄRI, eläinnaturopaatti, eläinten terveydenhuollon kouluttaja

 

Puutiaisten, puhekielessä punkkien määrän lisääntyminen ja levinneisyysalueessa tapahtunut laajeneminen lisäävät riskiä puutiaisvälitteisiin tartuntatauteihin. Punkit voivat tartuttaa koiriinkin vakavia, pitkäkestoisia sairauksia, mm. borrelioosia. Borrelioosi oireilee koiralla usein epämääraisesti ja vaihtelevin oirein (esim. ajoittain toistuva ontuminen), jolloin diagnoosin löytyminen saattaa toisinaan viedä pitkänkin aikaa.

Puutiaiset, eli ”punkit” tarttuvat yleensä herkimmin niihin yksilöihin, joiden vastustuskyky on jostain syystä heikentynyt. Tästä syystä saman perheen koirista vain osa saattaa vetää puutiaisia puoleensa.Vastustuskyvyn heikkenemisen taustasyy tulisi aina selvittää ja hoitaa. Ravintoaineen puutostiloista johtuvissa immuniteetin heikkenemistiloissa (melko yleisiä) kannattaa kysyä neuvoa esim. Koiran diplomiravitsemusneuvojalta.

Puutiaistartuntojen ennaltaehkäisy on aina helpompaa, kuin mahdollinen seurannaissairauden hoito. Toisaalta, osa punkkikarkotteista on aiheuttanut monille koirille vakavia, pahimmillaan jopa kuolemaan johtaneita haittavaikutuksia. Mikä siis neuvoksi?

Erilaisten karkotteiden vertailua:

- Luontaisiin, hyönteisiä karkottaviin ainesosiin perustuvat karkotepannat, -suihkeet ja valeluliuokset sisältävät yleensä kasveista peräisin olevia, tiettyjä ns. eteerisiä öljyjä, jotka karkottavat puutiaisia ja hyönteisiä. Käyttökokemukset ovat olleet pääosin positiivisia. Harvinaisena haittavaikutuksena voi esiintyä allergisia reaktioita. Huom! Pidä huoli, ettei karkotetta päädy koiran suuhun (estä pannan pureskelu ja käytä suihketta/ liuosta asianmukaisesti), koska sisäisesti käytettynä (syötynä) eteeriset öljyt ovat koiralle haitallisia.

- Kylmäkuivattu valkosipulijauhe (huom! ei maustevalkosipuli) saattaa nostaa koiran omaa vastustuskykyä, joten sitä voidaan antaa koiralle ruuan joukossa kuuriluonteisesti. Ei suositella herkkämahaisille koirille, eikä suolistoltaan oireileville/ sairaille yksilöille.
Huom! Raaka valkosipuli on koiran limakalvoille haitallinen, jopa vaurioittava!
Koiran omaa vastustuskykyä tukevat myös mm. sinkki ja C-vitamiini ravintolisinä.

- Lääkeaineisiin perustuvien (apteekeissa ja eläinklinikoilla myytävien) pantojen ja valeluliuosten teho perustuu eri tavoin vaikuttaviin hyönteismyrkkyihin. Ne ovat aiheuttaneet monille koirille vakavia haittavaikutuksia, kuten paikalliset voimakkaat ihoreaktiot, sekä mm. epileptistyyppisiä kohtauksia.

- Reseptillä saatavien tablettien vaikutus perustuu lääkeaineisiin. Jos esim. lääkkeen tuoteselosteessa ilmoitetaan, että puutiaisten täytyy kiinnittyä koiraan ja aloittaa imeminen, jotta ne altistuvat vaikuttavalle aineelle, puutiaisvälitteisten tautien tartuntariskiä ei tällöin voida sulkea pois. Tablettilääkkeet ovat tulleet markkinoille vasta hiljattain, joten laajoista käyttökokemuksista, tai mahdollisista haitoista pitkäaikaiskäytössä ei ole vielä kattavaa tietoa.

Mikään karkote ei anna 100% suojaa, joten päivittäinen turkin tarkastaminen ja punkkien välitön poistaminen on tärkeää.

Mekaanisessa poistossa tartu punkkipihdeillä tai lassolla punkkiin läheltä päätä, aivan koiran ihon vierestä. Irrota punkki varovasti ja hitaasti yhteen suuntaan pyörittämällä. Tärkeää on saada koko punkki irti, myös väkäsellinen imukärsä. Kun punkki on irrotettu, tapa se saman tien uudelleentartunnan ehkäisemiseksi. Puhdista puremakohta heti antiseptisella liuoksella.

Jos epäilet koirallasi borrelioosin mahdollisuutta, vie heti eläinlääkäriin. Toimi samoin, jos koiralla punkkipannan käyttöönoton tai valeluliuoksen asetuksen jälkeen ilmaantuu erikoisia, äkillisiä oireita.

Listätietoja: http://www.punkki.net/

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Koiran ruohon syönti

KOIRAN RUOHON SYÖNTI
© SARI KIVILÄHDE


Kun koira jatkuvasti, tai toistuvasti etsii ruohoa ja erityisesti karkeaa, sulamatonta ruohoa, on tämä mahdollisesti merkkinä ruoansulatusongelmasta tai vaihtoehtoisesti nielurisojen ja nielun alueen, tai mahan limakalvon ärsytyksestä tai tulehduksesta.
Ruohon syönti koirilla on kohtalaisen tavallinen tapa, johon löytyy kuitenkin montakin erilaista taustasyytä. Tärkeää on se intensiteetti, jolla koira tätä harrastaa.

Lähdettäessä arvioimaan ruohon syönnin taustoja, voidaan oiretausta jakaa kahteen kategoriaan: 

1) Mikäli koira napsii tuoretta, pehmeämpää ruohoa vain silloin tällöin, lienee kyse jostain seuraavista syistä;
 
a) Koiran mielestä ruohon syönti on hauska tapa, tai vaihtoehtoisesti tarkoituksellinen, koiran käyttäytymiseen kuuluva ns. rauhoittava signaali, jota käytetään etenkin, jos on muita koiria lähettyvillä. Tällainen on tavallista viestintäkäyttäytymistä etenkin pennuilla.

b) Koiralla on tilapäinen ruoansulatuksellinen ongelma ja se "tietää" saavansa ruoansulatusta parantavia kasviperäisiä entsyymejä tuoreesta ruohosta. Toiset tämän kyseisen tarkoitustaustan omaavat koirat syövät hotkien myös ulosteita (lajitoverien tai kasvissyöjien, mm. jänisten, hevosten) niitä sopivasti löytäessään.

c) Koiran mahalaukun happamuus (pH) on liian matala, aiheuttaen happo-ongelmia kuten mahan/ ruokatorven ärsytys. Koira pyrkii tällöin neutraloimaan happamuutta nauttimalla emäksisyyttä lisäävää tuoretta ruohoa.

d) Koiran ravinto (esim. kuivamuona) ei itsessään sisällä mitään "orgaanisia" ainesosia, joita koira tällöin saa mm. flavonoidien muodossa tuoreesta ruohosta.

Kaikissa edellämainituissa tilanteissa koira tuskin koskaan oksentaa aiemmin syömäänsä ruohoa.


2) Mikäli koiran ruohon syönti on "maanista", toisin sanoen koira etsimällä etsii sopivaa ruohoa aina heti ulos päästyään, syö sitä suuria määriä, useita kertoja päivässä, sillä on myös muita ns. erikoisia oireita, on yleisimmin kyse joko kroonisesta limakalvojen ärsytystilasta, kuten mahakatarri, nielun- ja/ tai nielurisojen ärsytys tai tulehdus. 


Tällöin nähdään seuraavia yleisiä, tunnusomaisia oireita;
 
a) Koira etsii lähes aina heti ulos päästyään erityisesti karkeampaa, pitempää ja kuituisempaa heinää.

b) Se syö mielellään muutakin karkeaa materiaalia, etsii syödäkseen roskia lattioilta ja kaduilta, nuoleskelee runsaasti esineitä, mattoja, vaatteita yms. Saattaa syödä myös maata ulkona, tai kiviä, seiniä, huonekaluja, puukeppejä, vaatekappaleita jne.

c) Himoitsee etenkin kylmempää vettä (ojat, ulkolammikot) ja talvella jäätä tai lunta, joita syö usein. Sisällä lipittelee vettä vähän väliä ilman oikeaa janoa ja haluaa usein etenkin kylmempää, vastalaskettua vettä, tai juo vaikkapa wc-pytystä kylmää vettä.

d) Koiran "laiduntaessa" ruohoa kroonisesti, se ei yleensä oksentele syömäänsä ruohoa, mutta ulosteessa nähdään välillä satunnaista limaa tai limaisia veriviiruja ulosteen pinnalla.

e) Mikäli syynä on akuutti suolisto- tai mahaärsytys, koiralla on muitakin akuutteja oireita ja se usein joko oksentaa syömänsä karkean korren tai niitä voidaan nähdä ulosteessa sulamattomana. Joskus hankalissa tapauksissa kuituinen korsi juuttuu peräsuoleen/ peräaukkoon, aiheuttaen kipua, jolloin koira vaikuttaa selvästi levottomalta ja huonovointiselta.

Apua koiran ongelmallisen ruohonsyönnin perussyihin vaikuttamisessa voi saada koulutetulta koiran diplomiravitsemusneuvojalta.
Neuvojia löytyy melko kattavasti ympäri Suomen. Varmista kuitenkin, että  palveluita tarjoava ammattilainen on suorittanut Suomen Eläinterveydenhuolto-opiston kyseisen, ammatilliset valmiudet tarjoavan koulutuksen.